Idean kuvaus

Identiteettihipan idea pohjautuu paljolti vuoden Apps for Democracy 2009 -kilpailutyöhöni “Kuinka määrittelisit punaisen”, jossa maailmassa esiintyviä esineitä, olioita ja ilmiöitä identifioitiin subjekti–predikaatti -parien avulla ja joita sitten voitiin hakea täten määriteltyjen identiteettien avulla erilaisin täydentävin hakuehdoin (esim. etäisyys). Prototyyppistä sovellusta varten ideaa on jalostettu edelleen (kuvia liitedokumentissa) ja tehty lisää analyysiä siitä, kuinka idea käytännössä voisi toimia ja kuinka sen voisi valjastaa sekä yritystoimintaa, että kuluttajaa palvelevaan käyttöön. Se kuinka tämä liittyy (tai voisi liittyä) avoimeen dataan, kerrotaan seuraavassa.

Subjekti–predikaatti -pareja voisi sinänsä olla vaikka kuinka monta, mikä osaltaan varmistaisi, että asiat erottuisivat toisistaan määritelmiensä osalta, mutta käytännössä niitä ei saisi olla enempää kuin sen verran, mitä on mielekäs silmäillä nopeasti. Lisäksi, vaikka yleisön joukkoistamisesta on paljon hyviä kokemuksia muissa yhteyksissä, on esim. verkon kirjanmerkkipalvelujen osalta saatu paljon viitteitä siitä, että tässä tapauksessa yleisöä ei pitäisi päästää päättämään subjekti–predikaatti -pareista, vaan se pitäisi jättää sellaisten ihmisten tehtäväksi, jotka ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn aihealueeseen (heillä on oman alansa terminologia paremmin hallinnassa). Juuri tämä asia on se, mikä tässä liittyy avoimeen dataan: tietyt julkiset johonkin asiaan erikoistuneet tahot esittäisivät omaan asiantuntijapohjaiseen harkintaansa ja analyysiin perustuen ehdotuksensa subjekteiksi ja predikaateiksi, joita voitaisiin käyttää identifioimaan jotain tiettyä sellaista, johon heidän kompetenssinsa ulottuu.

Idean hahmottamisen tueksi on luotu prototyyppinen mobiilisovellus, joka sisältää joukon valikoituja paikkoja Iso-Britanniasta, joihin on liitetty satunnainen määrä ”mukanakuljetettavia esineitä”, joille on määritetty identiteetti asettamalla niille kaikille kuusi subjekti–predikaatti -paria. Iso-Britannia tuli valituksi siksi, että sovelluksen hakutoiminnoissa on tarkoitus hyödyntää rajautuvuutta johonkin alueeseen (eng. domains) ja Iso-Britannia tarjoaa tässä mielessä hivenen lisää mielenkiintoista haastetta verrattuna tavanomaisiin lääneihin, kuntiin ja maakuntiin, joita Suomessa on käytössä.

Esille ja kokeiltavaksi asetettu prototyyppinen sovellus tarjoaa vain vihjeitä siitä, minkälaiseksi lopullinen järjestelmä voisi muodostua. Tässä muutama mietitty kehitysidea:

a) Voisi kehittää esim. sillä tapaa suljetun järjestelmän, että yritykset voivat ostaa itselleen mahdollisuuden liittää jokin myymänsä tuote joko suoraan oman yrityksensä kohdalta löydettäväksi tai käyttäjän (kuluttajan) samankaltaisia tuotteita hakiessa vastaan tulevaksi. Subjekti–predikaatti -pareista sovittaisiin yhdessä asiakkaan kanssa. Palveluntarjoaja voisi tarjota alennuksia kumppanuusverkostossaan oleviin valokuvauspalveluita tarjoaviin liikkeisiin, jotta tuotekuvista tulisi kelpoisia.

b) Voisi kehittää palvelun, johon käyttäjät voisivat palkattujen moderaattorien välityksellä tehtävien ehdotuksien kautta liitättää mielenkiintoiseksi kokemiaan tuotteita, ottaen itse kuvia kohteista (itse asiassa prototyyppisovellus sisältää jo nyt toiminnon kuvien ottamisesta varten). Tässä järjestelmässä moderaattorit vastaisivat siitä, että kohteet saisivat asianmukaisen identiteetin. Riskinä (tai haasteena) olisi mm. kuvien laadun vaihtelevuus ja sitä kautta kohonnut riski palvelun brandin heikkenemiseen.

c) Subjekti–predikaatti -pareilla identifioitujen asioiden ei minkään välttämättömyyden vuoksi tarvitse olla samasta genrestä, niiden käyttötavat -ja yhteydet voivat olla keskenään jotain aivan erilaista, eikä kyseessä tarvitse aina olla jokin konkreettinen esine, vaan myös ilmiö, tapahtuma tai abstrakti asia käy. Juuri se seikka, että samankaltaisuutta voi löytää hyvin erilaisista asioista (esim. tietynlainen kirja Turussa, tietynlainen huivi Tunisiassa ja tietynlainen ilmapiiri Virossa) tekisi palvelusta ideoiden löytämisen kannalta mielenkiintoisen. Vertaa tätä siihen, että kun ihminen lähtee etsimään jotain tietynlaista asiaa, hän suuntaa ensin johonkin tietyn nimiseen kauppakeskukseen ja käy sitten sen puitteissa etsimään jotain sopivaa.

Tämän idean esittäminen ja prototyypin käytettäväksi asettaminen tässä laajuudessa juontaa syynsä siitäkin, että tekijällä ei ole varaa patentoida sitä, ei palkata työntekijöitä, eikä markkinointiinkaan liikenisi juuri mitään. Palvelinkapasiteetin ylläpito maksaisi myös. Ideoita, dokumentaatiota ja käyttövalmista ohjelmistokoodia olisi runsaasti, mutta ilman rahoitusta tämä ei tule lähtemään ns. lentoon.

Linkki dokumenttiin, jossa kuvaillaan idean varhaisempaa versiota:
http://www.slideshare.net/persilj/miten-mrittelisit-punaisen-v105

Ohjeita prototyyppisovelluksen käyttöön sovelluksen Tietoa sovelluksesta -osiossa.

Järjestelmän mobiiliosa on Android-pohjainen (ainakin tässä vaiheessa), palvelinpuolen ollessa Play-ohjelmistokehyksellä toteutettu (tosin tässä prototyyppiversiossa kaikki verkosta ladattava data, poislukien karttadata, on sisällytetty sovellukseen itseensä).

Mitä datalähteitä ideassa käytetään?

Ei mitään suoranaisesti avoimeen dataan liittyvää ellei Google Mapsia lasketa, mutta se ei ole tässä sovelluksessa pääosassa.

Anna linkki työtä kuvaavaan esittelyvideoon tai kalvoesitykseen.

https://play.google.com/store/apps/details?id=org.hoito.mobile.identiteettihippa (prototyyppisovellus)
http://www.scribd.com/doc/103007562/Identiteettihippa (taustoittava dokumentti)

http://www.slideshare.net/persilj/identiteettihippasovelluksen-kuvauskalvot

Tekijä

Marko Seppänen (http://hoito.org)